Joskus vuosia sitten pidin kamalasti Norman Vincent pealen kirjasta The Power of Positive Thinking vcai olikohan suomennos, sillä oli kamalan hyvä vaikurtus elämääni, mutt luin sen kyllä ateismin vinkkelistä, uskontoa tosin arvostaen. Nyt luin alkua suomeksi jostain hänen toisesta kirjastaan ja tuli mieleeni, että ovatkohan monet uskocvaiset Etelä-Suomessa lukeneet samaa kirjaa ja yrittäneet sen avulla selvitä elämässän, mutta käyttäneet liian huonolaatuista ajattelua. Ajattelussa, kun yrittää hahmottaa elämää ja elämässä toimivia stategioita, niin ei saisi arviopida yhdellä vanhalla mittarilla ja jättää huonioita vanhan teoria perspektiivinsä mukaiseen muotoon, vaan pitäisi koko ajan yrittää oppia parempaa laatua, siis myös parempia käsitteenvalintoja ja asioita, jota ovat monelta kantilta yhtä aikaa hyviä valintoja. Uskonnossa on yleensä henki tärkeä, tunne, ja niin lukiessa pitäisi kiinnittää huoniota asioiden tunnelatuakseen sekä siihen, mitä ne ovat ikiaikaisen tervehenkisen eläm'n vinkkelistä, siitä kai niiden yty efekti löytyy. Tämä on siis samantapaista kuin puhetaidon kiinnostavat kohdat, ei siis sattumalta samaa vaan siksi, että kuulija haluaa oppia elämässä hyödyllistä näkemystä, siitä kannattaa kertoa ja sen moni elämässään koettelee, että miten parhaiten toimisi.
* * *
Tää kirja,mitä nyt oon alusta lukenut, niin ei oo yhtä hyvä kuin sen aiemmin lukemani muistin olleen, mutta tässä mm kuvataan, miten joku ruotii jotakin ongelmaa. Siihen teki mieleni lisätä, että jotkin elämänalueet kantavat, niihin liittyvät tekijät antavat kantavuutta ja puhtia muullekin tekemiselle, joka niitä sisältää. Jotkin taas prakaavat, eivät toimi, laittavat systeemin rikki ja hidastuttavat ja hankaloittavat paljon. Siksi, kun jotakin tekee, niin kannattaa kiinnittää huomiota siihen, mikä sujuu hyvin ja on aidosti hyvin sujuvan tunnelmainen, wrum. Ja mikä taas takeltelee, ei toimi, on väsyttävä, tms. Niin niistäsitten pitäisi valita toimivat eikä vain aina samaa tai parista vaihtoehdosta parasta. Lisäksi kullakin asialla on hahmonsa, ikään kuin tunnelmansa hahmo ja tila, jonka se vie. Sitä pitkin j atoisaalta terveitä elämäntapoja noudattaen saa tietääkseni siitä suurimman tehon. Mutta kaupan tuotteet, jotka on lämpimämmissä ilmastoissa tehty, suosivat lösivämpää helteeseen sopivaa elämäntapaa tai jotakin sentapaista. Näitämaalaamista harrastaessani opin.
* * *
21.2.2018 Tuota kirjaa kun luin,mniin jäi jälkikäteen jotenin hidasrunut olo, kuin kirjoittaja olisi ollut ihan seis pystyäkseen kirjoittamaan ne kohdat, joissa oli ajateltu nuoren ihmisen tavalla, järkeilyvoittoisen kuuloisia ohjeita. Onko tuo se ilmiö, mistä lapsille ja nuorille tulee älyttömiä pakkoja: on vain jöö vailla mieltä ja kuuntelevuus puuttuu? Itse kun kirjoitan, niin ei ole tuota ongelmaa, vaan kirjoitan huonompaa tekstiä, jos olen tyhmentyneenä tai hidastuneena ja ymmärrys taas auttaa laatimaan parempaa tekstiä, siksi kai kun teen opettamisen näkökulmasta ja sukelluksina aihepiireihin, jotta aihe olisi kyllin suppea ja ajatuskulut näkyvissä. Lisäksi arvostan kokemuksellisuutta ajattelukyvyn ja taitojen tukena sekä itseisarvona, ja elämänviisautta toki, mistä utntuu iän myötä oppineen enemmän, mutta jääneen lättäm'mmäksi, kai siksi, että saomoin ovat harrstuneet nekin, joilla ei omaa omtivaatiota ole. Mutta onko tuo opetuksellisuuden tyypi se, mistä korjata aikuisten lapsiin kohdistama älyvapaa jumiutuminen?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti