Uskonnollisuudesta ihmiset saavat erilaista palautetta, jotkut aggressiivistakin, mikä johtunee siitä, ett ovat hötön oloisia tai ihan pahanteossa valehtelevaisesti. Höttö on taitavalle suositeltu lokero, jotta tulisi toisten kanssa toimeen. Joiltakin puuttuvat energiavarannot ja juuri kyll'isinä ovat lähinnä taitavien taitotasoa, mutteivät kenties ymmärrä,että kylläisyys tulisi käyttää kehon ja mielen ravinnoksi, voimistukseksi, vaan olettavat sen olevan vain hötön olon, jota jotenkin tarvitaan. Usein käy myös niin,että taidon teoriaperspektiivi tai sen ottama kanta johonkin sotketaan sosiaaliseen olemukseen, joka on liian niukka, ja siksi taitavmattomampi toivoo höttöä olemukseen lisää. Taitamattomampi voi myös halutra kiriä toisen kiinni ja olettaa, että jos molemmat vain söisivät, niin olisivat enemmän tasoissa. Kevyersti terkeminen, joka on taitaville tyypillistä, vaikuttaa myös joistakin höttöä muistuttavcalta, ja niin taitavalle suositellaan hötmän oloisia ihmiskontakteja kuin ei-ollenkaan-taitaville.
Usein ihmiset myös käytännössä ryhtyvät uskonnollisiksi vasta kun ovat oiekin pulassa, esim. sairaita, ja silloin pula voi vaatia puskurointia: tarvuitaan ekstravoimavarojam, joita tavallinen elämä ei vaadi, ja niin pula plus kaikenlainen helpotus, tankkaus, kevennys etenkin sille kohden mutta käytännössä ylipäätään tuntuu höttönä, kun ei näe, miten iso pula on kyseessä.(Sairastaville ehkä olisi iloa parantamisohjeyritelmistäni http://parantamisesta.blogspot.fi joista riittää katsoa oma vaiva hakemistosta ja lukea sitä vastaava kohta viereisistä sadan kohdan kokoelmista.)
Taitava usein ajattelee maiseman verran asioita kerralla eikä vain yhden pointin. Hidasjärkisempi, kun yrittää seurata mukana, niin joutuu keskittymään, omistamaan sille tuokion, ja niin moni kai luulee, ettei maiseman vertaa asioita voi ajatella kuin taukoamalla muusta, kun taas nopeajärkinen ajattelee maisemankin verran jo sekunnissa tai parissa, esim. vanhus käy mielessään läpi, miten paljon harrastaja oppii kahdessa vuodessa, viideassä, kymmeness, kahdessakymmenessä ja vertaa siihen keskustelutoverinsa osaamista, näkövibkkeliä. Nuorempi vikkeläjärkinen taas hyvin pystyy miettimään vaikka juostessaan, ei tarvitse taukoa vaan käsittää, usein näköaistillaan, asioita vikkelään. (Taitaville ehkä olisi iloa kirjoitelmastani http://pikakoulu.blogspot.fi/2017/01/kirjoitelma-kalevalan-joukahaisesta-ja.html )
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti